Vaikka mielestäni en koskaan ole kaivannut valtaa, hakeuduin aiemmin johtavaan asemaan. Miksi? Ehkä siksi, että minulle on tärkeää saada asioita aikaiseksi, kehittää ja kehittyä. Ajattelin, että johtalla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin. Siinä asemassa ensimmäistä kertaa ymmärsin, että menestyäkseen (tai säilyttääkseen työhyvinvoinnin ja -motivaation korkealla tasolla menestyksen ohella) organisaatiossa jokaisen on koettava voivansa vaikuttaa kokonaisuuteen ja oman panoksensa olevan siinä tärkeä. Valtaa ja vastuuta on jaettava, mutta samalla niiden käyttöä olisi tuettava.

Jos on tavattoman vahva, täytyy olla myös tavattoman kiltti.

Peppi Pitkätossu (kirjailija Astrid Lindgren).

Alkuvuodesta pääsin keskustelemaan johtajuudesta, vallankäytöstä ja auktoriteetista moneen otteeseen nuorten teatteriharrastajien kanssa. Pidin kurssia ohjaajan assistentin tehtävästä Turun Nuoren Teatterin näytelmissä kiinnostuneille noin 17-20 -vuotiaille ja palasimme näihin aiheisiin yhä uudestaan. Monesti omastakin aloitteestani, koska mielestäni sen käsittely on organisaatiokulttuurin kannalta todella tärkeää. Aivan yhtä lailla harrastustoiminnassa kuin työpaikoillakin.

Ohjaajan assistenttina toimivat nuoret ovat eräänlaisessa esihenkilöasemassa suhteessa toisiin harrastajiin, joista osa on heidän hyviä ystäviään. Se luo paineita omalle onnistumiselle ja samalla herättää etukäteen kysymyksiä omasta asemasta, joka on toisena hetkenä kaveri ja toisena auktoriteetti. Keskustelimme esimerkiksi siitä, ettei onnistuminen missään tehtävässä ole vain omasta toiminnasta kiinni. Myös kavereiden olisi tärkeää tukea heitä kyseisessä tehtävässä. Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä, mahdollisimman onnistuneen näytelmän valmistaminen ja samalla hyvän hengen säilyttäminen ryhmässä. Tämä olisi hyvä muistaa myös työpaikoilla (esihenkilö- ja alaistaidot, tuki molempiin suuntiin).

Ihmisten luonne ja aiemmat kokemukset vaikuttavat paljon heidän tapaansa toimia, myös haluun saada tai käyttää valtaa. Tärkeintä olisi pystyä arvioimaan omaa toimintaansa tai edes yrittää arvioda omaa toimintaansa mahdollisimman objektiivisesti. Sekä pystyä muuttamaan toimintamallejaan, jos ne osoittautuvat vääriksi tai vääristyneiksi. Kukaan ei voi aina toimia oikein ja se, mikä kulloinkin on oikein, ei ole mustavalkoista. Esimerkiksi irtisanominen voi organisaation näkökulmasta olla välttämätön toimi, mutta irtisanotun näkökulmasta täysin väärä ratkaisu. Tällaisissakin tapauksissa voi syntyä kokemus vallan väärinkäytöstä, vaikka jollain lailla toisen vahingoksi koituva ratkaisu ei automaattisesti ole kokonaiskuvassa väärä.

Kurssilla listasimme mm. seuraavia asioita muistisäännöiksi itsellemme:

• Toiminnan pitää olla perusteltavissa. Mitään ei pidä tehdä vain siksi, että asemansa vuoksi voi tai siksi että niin on aiemminkin tehty.
• Kaikki ihmiset organisaatiossa ovat saman arvoisia. Vain heidän tehtävänsä ovat erilaisia.
• Henkilökohtainen side ryhmän jäseneen ei saa johtaa suosimiseen, mutta sen ei pitäisi myöskään asettaa tätä muita huonompaan asemaan suosimisväitteiden välttämiseksi.
• Älä automaattisesti pidä omaa mielipidettäsi oikeampana kuin jonkun muun tai jonkun muun mielipidettä oikeampana kuin omasi. Kuuntele, kysy, ota selvää.
• Joskus asioista ei päästä yksimielisyyteen eikä kaikkea voida sopia yhdessä. Niissä tapauksissa sen, jolla tehtävän puolesta on valta tehdä päätös, on myös vastuu sitä valtaa käyttää.
• Kaikkea ei tarvitse eikä voi osata. Jos et osaa, myönnä se. Opettele, jos on tarpeen ja pystyt.
• Jokainen tekee virheitä. Jos huomaat tehneesi, pyydä anteeksi. Jos asia on korjattavissa, tee niin.
• Älä jää murehtimaan menneitä. Ota opiksesi ja mene eteenpäin.
• Pyydä apua, jos tarvitset. Heti, kun tarvitset.

Mitä ajatuksia tämä herätti sinussa?